Onnistunut painonpudotus lähtee itsensä hyväksymisestä: ”Meidän ei tarvitse miellyttää muita”

Entä, jos ajattelisitkin ensin itseäsi?

Nina, 39, muistaa vieläkin psykologin pysäyttävät sanat. Vaikka niiden tärkeys tuntuu nyt itsestäänselvyydeltä, hän tunnustaa tehneensä asioita usein muiden hyväksi. Samalla Kirkkonummella asuva pienen tyttären äiti on jättänyt itsensä usein listan viimeiseksi.

– Olen ollut aina se suorittaja ja pärjääjä, joka ajattelee, että asiat vain järjestyvät, kun tartun toimeen. Ennen pitkää tuosta on kuitenkin seurannut väsymystä, harmia ja pettymyksiä, Nina sanoo.

Painoaan Nina pysähtyi miettimään ensimmäisen kerran 25-vuotiaana, kun hän alkoi elätellä miehensä kanssa toivetta lapsesta, mutta ei yrityksistä huolimatta meinannut tulla raskaaksi.

– Painoni ei ole koskaan aiemmin määritellyt tekemisiäni, mutta silloin mietin, voivatko ylimääräiset kilot vaikeuttaa lapsen saamista. Se oli mielelle iso isku, jota käsittelen vieläkin.

Keväällä 2019 unelma kävi vihdoin toteen, kun raskaustesti näytti positiivista. Elämänmuutosta siivitti myös puolison kanssa hankittu uusi koti. Kaikki oli hyvin, mutta neuvolassa Nina koki olonsa usein silti epävarmaksi.

– Neuvolassa tehtiin selväksi, että minun pitäisi pudottaa painoa, joten menin sinne jo valmiiksi pahoitellen. Olen törmännyt tuohon usein muulloinkin: yhteiskunnassa ajatellaan helposti, että kaikki ylipainoiset ihmiset ovat sairaita.

Jokaiselle on olemassa sopiva paino

Nina on halunnut omalta osaltaan murtaa ennakkoluuloja. Hän kertoo nauttivansa uimisesta ja kävelemisestä ja tähtäävänsä itselleen sopivaan painoon pienin etapein. Nutrilettin Ilopainokerho on ollut Ninalle tärkeä vertaistuki.

– En häpeä itseäni. Vedän uikkarit päälle ja pulahdan altaaseen murehtimatta sitä, mitä muut ajattelevat. Ihanin olo on silloin, kun olen antanut aikaa itselleni ja liikkunut niin, että hiki tulee pintaan ja seuraavana päivänä on lihakset kipeinä, Nina sanoo.

Repsahduksista ei pidä hänen mielestään lannistua.

– Ei itseään ja elämää kannata ottaa liian vakavasti. Aina voi aloittaa alusta.

Klaukkalassa asuva Sofia, 33, on samoilla linjoilla. Hän uskoo pitkän tähtäimen painonhallintaan ja siihen, että jokaiselle on olemassa sopiva paino.

–Olen aiempien laihdutuskokemusteni pohjalta oppinut, että minulle sopivat paremmin vapaat raamit. Tärkeintä on, että suunta on oikea, Sofia toteaa.

Nuorempana Sofia vertaili itseään usein muihin ja toivoi olevansa laihempi. Nykyään hän tutkailee peilikuvaansa armollisemmin ja on pannut merkille, että maailmasta on tullut sallivampi paikka.

– Minusta on mahtavaa, ettei meidän tarvitse enää miellyttää muita. Nyt somessa ja mediassa on esillä kaikenkokoisia ihmisiä.

Samanlaista sallivaa mallia Sofia pyrkii välittämään kolmevuotiaalle tyttärelleen ja kahdeksanvuotiaalle pojalleen.

– Haluan, että lapset kokevat olevansa juuri riittäviä ja sopivia sellaisina kuin he ovat.

Tärkeitä tekoja terveyden eteen

Nina ja Sofia myöntävätkin, että terveys menee nykyään reilusti ulkonäköseikkojen edelle. Hyvinvoinnin merkitys on korostunut iän myötä.

– Minulle kolmekymmentä vuotta oli se rajapyykki. Olen huomannut, että kehoon on alkanut tulla kaikenlaista kremppaa: selkä kipeytyy nyt helpommin ja polvet poksuvat. Suvussamme on sydän- ja verisuonisairauksia, joten sekin motivoi pitämään ruokavaliosta ja liikunnasta huolta, Sofia kertoo.

Hän haaveilee kokonaisvaltaisemmasta elämänhallinnasta, jonka uskoo vaikuttavan positiivisesti jaksamiseen.

– Toivon, että minulla olisi vähemmän stressiä ja enemmän aikaa itselle.

Ninan toiveena on pudottaa painoa sen verran, että hän pääsisi lihavuusleikkaukseen.

– Odotan ja toivon sitä kovasti. Terveys on minulle tärkein. Ei se, miltä näytän.