Miksi painonpudotus on niin vaikeaa? Harva onnistuu pysyvästi.

Helianna Heiskanen, 26, oli perinteinen jojoilija painonsa suhteen, kunnes vuonna 2017 hän päätti, että nyt saa luvan riittää. Hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle miehen perässä ja aloittanut uuden työn. Kaiken uuden keskellä liikunta oli jäänyt vähäiseksi ja väsymykseen tuli syötyä kaikki, mitä eteen sattui. Vaatteet eivät enää mahtuneet päälle. Jalat kipeytyivät. Paino oli kivunnut melkein kolminumeroiseksi.

Heiskanen alkoi pudottaa painoa Nutrilett-tuotteiden avulla. Paino putosi nopeasti.

Olo oli virkeä, turvotus ja muut vatsavaivat olivat poissa. Napostelu jäi pois ja tilalle tuli säännöllinen syöminen.

“Erittäin niukkaenerginen dieetti (VLCD) oli loistava lähtölaukaus uudelle elämäntavalle. Se antoi motivaatiota jatkaa ja varmuutta siitä, että minä pystyn tähän”, Heiskanen kertoo.

Paino pysyi hallinnassa pitkään, kunnes Heiskanen tuli raskaaksi. Odotusaikana kiloja kertyi 20.

“Lapseni on nyt jo 1,5-vuotias, mutta raskauskiloni ovat yhä tallella. Arki lapsen kanssa on tuonut uusia haasteita enkä ole vain saanut aikaiseksi laittaa elämäntapojani taas ruotuun”, hän sanoo.

Miksi painonpudotus on niin vaikeaa?

Nämä 5 asiaa tekevät painonpudotuksesta vaikeaa

Syö vähemmän kuin kulutat on painonpudotuksen ohjenuora, mutta onnistuneen painonpudotuksen taustalla on lisäksi lukuisia psykologisia tekijöitä.

“Jotta painonpudotus on pysyvää, on korvien välissä tapahduttava jotain”, laillistettu ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläinen sanoo.

Painonpudotukseen vaikuttaa sisäinen motivaatio, pystyvyyden tunne, itsesäätelytaidot, kehonkuva ja ruokasuhde.

Sisäinen motivaatio

Heiskanen jakaa monen painonpudottajan tuskan: alku on aina vaikein.

“Tiedän, että kun vain pääsisin alkuun ja paino lähtee tippumaan, minulle syttyy halu jatkaa. Nyt olen kuitenkin hieman epätoivoinen”, hän kuvailee nykytilannettaan.

Voisiko Orreveteläinen auttaa häntä ja samalla meitä muita ottamaan sen ratkaisevan ensiaskeleen?

Painonpudotukseen liittyy paljon ulkoisia motivaatiotekijöitä: ulkopuolisten kommentteja ja odotuksia, tiettyyn muottiin survoutumista, hyväksynnän hakua.

“Pitääkin kysyä itseltään, miksi haluaa laihtua. Onko tarve elämänmuutokselle linjassa omien arvojen kanssa? Onko aitoa halua muuttaa elämäntapoja? Jotta painonpudotuksessa onnistuu, muutoksen halun pitää lähteä itsestä”, Orreveteläinen sanoo.

Motivaatio ja pystyvyyden tunne ovat linkittyneitä toisiinsa. Motivaatiota lisää tunne, että kykenee tekemään muutoksia. Sitä voi ruokkia näkemällä edistymisen. Mieti, miten ruokavalio- tai liikuntamuutokset vaikuttavat oloosi? Se, että vireystilasi nousee ja saat terveellisestä ruoasta ja mieleisestä liikuntamuodosta hyvää mieltä, kannustaa jatkamaan ja lisää näin sisäistä motivaatiota.

Pystyvyyden tunne

On tärkeää asettaa alussa realistiset tavoitteet painonpudotukselle. Emme nimittäin motivoidu tavoittelemaan niitä asioita, jotka koemme mahdottomiksi saavuttaa. Meidän täytyy uskoa pystyvämme saavuttamaan haluamamme tavoitteen.

Jos asetettu tavoite ei toteudu, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Muuta tavoite saavutettavampaan muotoon.

“Yksi asiakas oli ottanut tavoitteeksi syödä kerran viikossa herkkuja. Se oli hänelle kuitenkin liian kova tavoite. Alkuun realistisempi tavoite oli syödä herkkuja noin 2-3 kertaa viikossa”, Orreveteläinen sanoo.

Itsesäätelytaidot

Tunnistatko Heiskasen tilanteesta itsesi:

“Ongelmani on ollut tunnesyöminen. Tiedän, ettei minulla ole nälkä, mutta paahtoleipä kaapissa huutaa nimeäni. Leivällä turrutan vihaa tai ärsytystä”, hän kertoo.

Heiskanen on oppinut, että mieliteon iskiessä vaihtoehtoinen tekeminen auttaa. Hän käy kävelyllä tai tekee kotitöitä.

Lisäksi muutos kannustaa.

“Kun pudotin painoa, minulla oli kännykkäni taustakuvana omakuvani. Kun mieliteko iski, katsoin kuvaa ja mietin, mitä olen jo saavuttanut.”

Orreveteläinen puhuu itsesäätelytaidoista eli kyvystä säädellä omia tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä. Taitojen harjoitteluun hän suosittelee ajatusbongausta.

“Jos huomaat ajattelevasi, että nyt minun tekee mieli syödä, sano itsellesi, että huomaan ja hyväksyn ajatuksen, mutta se on vain ajatus eikä minun tarvitse toimia sen mukaan. Pysähtyminen ja havainnointi auttavat hillitsemään mielihalujen mukaan toimimista.”

Orreveteläinen myöntää, että moni kärsii Heiskasen tavoin tunnesyömisestä. Silloin ihminen ei osaa käsitellä jotain hankalaa tunnetta ja syö päästäkseen tunteesta eroon.

Tällaisissa tilanteissa kannattaa ottaa Heiskasen opit käyttöön: pysähtyä hetkeksi ja tehdä vartin ajan jotain muuta. Yleensä siinä ajassa mieliteko laantuu. Myös erilaiset mindfulness- ja rentoutusharjoitukset voivat auttaa kohtaamaan ja käsittelemään tunnetta.

Kehonkuva

Vaikka Heiskasen painoa on kommentoitu jo koulussa eikä hän raskausaikana kokenut kehoa omakseen, hän on ollut aina melko sinut kehonsa kanssa. Tosin hän on huomannut, että sosiaalinen media luo paineita olla tietynlainen ja -kokoinen.

“Se, mitä ajattelee omasta ja muiden kehosta ja painosta, vaikuttaa painonpudotukseen”, Orreveteläinen sanoo.

Arvioitko ihmisiä ulkonäön perusteella? Oletko itseäsi ja kehoasi kohtaan myötätuntoinen ja armollinen?

“Jos omaa kehoaan on vaikea hyväksyä, mieti yksi kaunis kohta. Se voi olla vaikka pikkuvarvas. Hiljalleen, myönteisen kehopuheen kautta hyväksyntä leviää pikkuvarpaasta laajemmalle kehoon”, Orreveteläinen rohkaisee.

Sisäisen puheen muutos ruoskimisesta lempeämpään suuntaan kannattaa. Nimittäin oman kehon myönteisten puolien näkeminen ennustaa pysyvää painonhallintaa.

Ruokasuhde

“Olen lihottanut itseni hiilareilla. Eniten himoitsen leipää ja olen joutunut sen aiheuttamien vatsavaivojen vuoksi jopa tähystykseen”, Heiskanen kertoo.

Hänen vatsansa rauhoittui ruokavaliomuutoksilla. Heiskanen sallii itselleen yhä leivän, mutta kohtuudella.

Painonhallinnan kannalta onkin olennaista, onko ruokavaliossa kiellettyjä ja sallittuja ruoka-aineita. Kielletty hedelmä kiinnostaa.

“Ruoka on ystävä ei vihollinen. Jos ajattelee, ettei jotakin saa syödä, kielteiset ajatukset valtaavat pään. Kieltojen sijaan kannustan ennemmin syömään joustavasti eli kaikki on sallittua mutta kohtuudella”, Orreveteläinen sanoo.

Elämänhistoriamme vaikuttaa siihen, millainen suhde meillä on ruokaan. Mitä ruoka on merkinnyt lapsuudessa: Onko se ollut palkinto tai rangaistus? Onko ruoalla osoitettu rakkautta? Onko tiettyjä tilanteita, jotka aina tarkoittivat syömistä, kuten mökkireissut tai uimahallissa käyminen. Tällöin puhutaan tapasyömisestä, jolla ei ole mitään tekemistä aidon nälän kanssa. Munkkipossu syödään uinnin päätteeksi, koska niin on totuttu tekemään. Tavat jatkuvat herkästi aikuisuuteen.

Ruokasuhteeseen voi liittyä myös vaikeita elämänkokemuksia. Elämän kriisitilanne voi laukaista epäterveen syömisen. Myös esimerkiksi stressin ja masennuksen on havaittu olevan yhteydessä ylipainoon.

“Joillekin syöminen voi olla selviämisen keino. Jos kokemukseen liittyvät tunteet ovat muuten liian vaikeita käsiteltäväksi, syömisellä voi päästä tiukan paikan yli”, Orreveteläinen kertoo.

Oman ruokasuhteen historia on tärkeä tunnistaa ja korjata joko itse tai ammattilaisen kanssa.

Oivamieli.fi-sivustolta löydät harjoituksia tietoisen syömisen tueksi.